Stailauksen näyttö

Teimme työharjoittelun aikana stailauksen näytön. Minä sain työpaikan ohjaajaltamme hauskan, vanhan jakkaran stailattavaksi.

Ensiksi irroitin vanteet ja istuinosan. Vanteiden irroittaminen oli jännittävää, koska jos ne olisi mennyt hajalle irroittaessa niin uusien tekeminen olisi ollutkin hankalampi homma. Selvittelin varmuuden vuoksi miten tuollaisia vanteita tehdään, en tosin ikinä saanut vastausta mistään siihen.
Seuraavaksi otin epäkeskon käteen ja hioin tynnyristä ja muista osista lakkapinnan pois.

Asiakas antoi aika vapaat kädet tynnyrin pintakäsittelyyn. Ainoa toive oli saada siitä tumma, sellainen joka sopii punaisen nahkaistuimen kanssa. Vedin muutaman kerran pähkinän värisellä lakkapetsillä ja puuvahaa vielä lopuksi. Vaha levittyi pari kertaa todella rumasti, joten tämän kanssa oli hienosäätöä paljonkin. Vanteiden päälle vedin pelkän vahan. Vanteet kiinnitin pienillä nauloilla, jotta pysyvät paremmin paikallaan kuin pelkällä liimalla.

Seuraava vaihe oli istuinosan nahan värjäys ja napin teko. Värjääminen jännitti aluksi, koska en ollut sitä aikaisemmin tehnyt ja netistä lukemani ohjeet vaikuttivat todella sekavilta. Tilasimme netistä värin ja parin päivän päästä sen saavuttua pääsin värjäyspuuhiin. Ensin hioin nahkapintaa erittäin hienolla hiomapaperilla, pyyhin sen tinnerillä ja levitin kerroksen nahkaväriä. Kaiken kaikkiaan taisin kolme kertaa levittää väriä pinnalle. 

Napin tekeminen oli helppoa. Asiakas antoi tähänkin vapaat kädet. Mietin kuusikulmaisen ja pyöreän napin välillä. Päädyin tuohon kuusikulmaiseen. Materiaalina tässä käytin pähkinää. 

Onnistuin mielestäni ihan hyvin ja asiakaskin oli tyytyväinen väreihin.
Työharjoittelu oli muutenkin opettavainen kokemus. Saimme luokkalaiseni kanssa aikalailla vapaat kädet muihinkin annettuihin työtehtäviin ja siksi oli pienempi kynnys alkaa tekemään itsenäisesti töitä kun ei ollut mitään tarkkoja piirrustuksia.

Penkki

Koulumme oli saanut asiakkaalta tilaustyön. Hän halusi jo olemassa olevasta penkistään päivitetyn version. Suunnittelu tehtiin aikalailla yhdessä opettajan kanssa. 

 

Materiaalina on käytetty mäntyä. Vaativuudeltaan työ oli suht helppo. Liimalevyn tekoahan tämä suurimmaksi osaksi vain oli. Kannen kanssa jouduimme hetken pohdiskelemaan.

 

 

Sen verran täytyy kehuskella, että istuinkorkeus on aivan loistava! 

 

Lopuksi päälle tuli punaruskean sävyinen petsi, muutama kerros Danish Oilia ja 4 millin paksuinen punainen huopa. 

Lopulliseen työhön olen tyytyväinen. "Kauneusvirheitä" ei juurikaan ole ja työstä tuli juuri sellainen kuin asiakas oli toivonut. 

Työssäoppiminen: näyttötyö

Olin Kivääritehtaalla Taitokeskuksessa 6 viikkoa työharjoittelussa ja näyttötyönä siellä tein paperinvalmistusseulan eli viiran. Työn tekeminen oli suht hankalaa, koska suunnittelin ja tietenkin tein pääsääntöisesti sen täysin itsenäisesti. 

Viiraa suunnitellessani piti ottaa huomioon, että esine tulee olemaan suurimman osan veden alla, joten materiaali, pintakäsittely, liitokset, kaikki piti suunnitella pitäen mielessä kokoajan tämä seikka.
Päädyin materiaalissa lämpökäsiteltyyn haapaan. Materiaalina se oli suht helppo, mutta toisaalta pehmeytensä vuoksi myös haastava. 

Haasteita tuli paljon työtä tehdessä. Viiran toisen osan, "kehyksen", 90 asteen kulmat tuottivat eniten päänvaivaa. Kokeilin paria vaihtoehtoja, kahdesta eri osasta valmistamista ja sitten suoraan 90 asteeseen sahaamista. Kahdesta osasta valmistaminen olisi onnistunut, mutta mielestäni se oli ulkonäöllisesti ruma. Tein loppujen lopuksi palat niin, että otin sirkkelillä kaiken mahdollisen ylimääräisen palasta pois ja viimeistelin veistoraudoilla lopulliseen mittaan.

Kahdesta osasta valmistamista

Liitoksia tehdessäni katsoin aikaisempia, muiden tekemistä viiroista mallia. Aluksi etsin netistä erilaisia mahdollisia liitoksia, mutta niiden haastavuuden vuoksi päädyin samaan kuin muut. Sahasin paloihin 45 asteen kulmat, polyuretaaniliimaa väliin ja puristukseen. Puristuksen jälkeen ajoin sirkkelillä kulmiin 4 millimetrin "kolot" ja laitoin vaneria väliin. Toisessa kehyksessä on yksi tällainen liitos ja toisessa, L-reunaisessa kehyksessä kaksi.

Päänvaivaa tuotti myös toiseen kehykseen tuleva kupari/verkko. Metallitöitä kun en ole niin hirveästi tehnyt niin tässä sain ohjausta alusta loppuun. 
Kehykseen leikattiin juuri sopivan kokoinen metalliverkko ja kuparilevyä pakotettiin reunoille. Kuparin leikkaaminen oli hankalaa ja menikin lopulta vinoon. Päätin kuitenkin laittaa tämän vinoon menneen työhön, koska se ei käyttöä haitannut. 

Kuparireunan tekoa

Viimeistelin työn kiinanpuuöljyllä.

Lopullisesta työstä tai työvaiheista on jälleen kerran todella vähän kuvia. Työhön olen suurinpiirtein tyytyväinen. Tarkkuutta vaatisi joihinkin kohtiin enemmän. Pääasia kuitenkin on, että se on toimiva ja tukeva.

Peilinkehys

Asiakkaalla oli 89cm x 100cm kokoinen peili johon hän pyysi tekemään kehykset. 
Työ oli helppo, pieniä mittojen päättelytehtäviä lukuunottamatta. Olisin voinut toki tehdä kehykseen haastavammat ja "nätimmät" liitokset, miten kukakin tykkää, mutta koska aikataulu painoi päälle sen verran, että päädyin vaan yksinkertaisesti laittamaan tapeilla peilin kasaan.
Lopuksi tummaa petsiä ja Danish oilia pari kerrosta.
Kehyksestä tuli perus varma nätti ja tärkeintä oli että asiakkaalle kelpasi. 

Korit

Asiakkaalle suunnitellut ja tehdyt omenakorit. Mallina suunnitteluun käytin netistä etsittyjä vanhojen omenakorien kuvia. 
Korit tulevat käyttöesineiden säilyttämiseen, joten suunnittelussa piti huomioida ettei sivusarjojen välit ole liian isot jotta tavarat pysyvät sisällä. 
Näinkin viattomilta ja yksinkertaisilta näyttävät korit olivat todennäköisesti eniten harmaita hiuksia aiheuttava työ tähän astisista töistä. Monikaran kanssa jouduin tässäkin työssä taistelemaan ja reiät olivat ainakin kolmesti aivan väärissä kohdissa. Kovalevyn saaminen oikeaan mittaan oli seuraavaksi hankalin juttu. 
Liimaamisvaihe aiheutti myös muutaman voimasanan. Käsipareja olisi pitänyt olla vähintään 7, että homma olisi onnistunut näppärästi ja nopeasti.
Työ tuntui ikuisuusprojektilta, koska koululla ei ollut kovalevyä ja sen hankkimisessa kesti todella kauan. Työn valmistuminen oli siis todella hidasta. Tein koreja muiden töiden ohessa. 
Lopuksi asiakkaan toiveesta maalasin korit valkoisella kahteen otteeseen.
Olen tyytyväinen lopputulokseen. Tulihan niistä vaikeuksista huolimatta perus säilytyskorit. Muutama onnenkyynel meinasi tirahtaa, kun vihdoin ja viimein nämä valmistu. 

Suunnittelussa apuna käytetty korin kuva

Stailaus

Tarkoituksena oli entisöidä, uusia, stailata jokin asiakkaan huonekalu/esine.
Tein asiakkaan sohvaan uuden käsinojan alkuperäistä hyvinkin paljon mallina käyttäen. Alkuperäinen oli niin huonossa kunnossa joten en voinut sitä käyttää hyväksi vaan jouduin uusimaan kaikki osat. Asiakkaan toiveesta vaihdoin materiaalin MDF-levystä kirsikkaan. Näin saimme siitä kestävämmän. 
Työ oli nopea ja yksinkertainen. Mitään ongelmia ei oikeastaan ollut, pieniä päättelytehtäviä miten jokin kohta kannattaa tehdä. Tason tukipylväiden sorvaus oli ehkä ainut vähän hankalampi juttu, koska en meinannut saada niistä symmetrisiä ja päiden saaminen tasaiseksi oli hankalaa.
Noja "katkeaa" keskeltä ja siinä on saranat. Kansi nousee ylös ja alapuolella on säilytyslokero.
Käsittelin käsinojan tummalla petsillä.
Niin minä kuin asiakaskin ollaan tyytyväisiä!

 

 

Lastenjakkarat

Sain jakkarat suht nopeasti valmiiksi. Materiaalit oli vähän hukassa ja laitteet poissa käytöstä, joka hidasti työskentelyä.
Työssä hankalinta oli monikara-porakoneen käyttö. Asetusten on mentävä melkeinpä ekalla kerralla tarkasti kohdilleen, että palikat natsaavat toisiinsa. Työn tekemisessä ei ollut sinäänsä mitään ihmeellistä, liimalevyn tekoa paljon ja palikoiden sahaamista oikeisiin mittoihin.

Mielenkiintoisinta työssä oli sivuilla olevien koivutappien sorvaaminen. Aluksi vähän vierastin niiden sorvausta itse, koska emme ole sorvanneet kuin 1. vuonna yhden harjoituksen. Yllätyin kuinka helppoa se loppujen lopuksi olikin.

Pitkän sivusarjan tekeminen aiheutti vähän jännitystä. Kaaresta piti saada symmetrinen ja samanlainen kaikkiin neljään, joten tarkkana piti olla vannesahan ja nauhahiomakoneen kanssa. Onnistuin tässäkin hyvin, kun jaksoin tarpeeksi kauan hiomakoneen kanssa tapella.

Lopuksi pintakäsittelin jakkarat Danish Oililla. Aluksi mietin niiden maalamista valkoiseksi tai petsaamista, mutta päädyin kuitenkin säilyttämään puun kauniit syyn kuviot työssä.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Jakkaroista tuli siistin näköiset ja "tavalliset", mitä hainkin. En halunnut tehdä mitään liian erikoisia kuviosahauksia. Sivujen pinnoitus ja pitkän sivusarjan kaarevuus tekee näinkin yksinkertaisista jakkaroista vakuuttavan näköiset.

Jugend

http://oppimateriaalit.jamk.fi/taideteollisuus/art-nouveau-ja-jugend/

1890 – 1914 Eurooppa ja Yhdysvallat

Siirtymistä uudelle, modernille vuosisadalle 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa haluttiin korostaa uuden muotokielen luomisella. Jugendia onkin pidetty modernin tyylin alkuna ja uranuurtajana.

Jugendin ajatuksena oli taiteen ja esteettisyyden ulottaminen kaikkialle. Keskeinen käsite oli kokonaistaideteos eli esimerkiksi rakennus suunniteltiin kaikkia yksityiskohtia (sisustusta, puutarhaa jne.) myöten – sama tyyli kertautui kaikissa rakennuksen elementeissä.

Jugend arvosti korkeaa käsityötaitoa kuten Arts & Crafts -liikekin. Tavoitteena oli vapautuminen jäljittelystä ja massatuotannosta, joka oli saanut jalansijaa esimerkiksi huonekalutuotannossa teollistumisen ja tehdastuotannon myötä.

Jugendin muotokielen keskeisenä ajatuksena oli niin sanottu orgaaninen estetiikka eli luonnon kielen ja muotojen siirtäminen rakenteisiin ja esineisiin. Tästä hyviä esimerkkejä löytyy muun muassa portaikkojen muotoilusta sekä lasimaalauksista.

Muotokielen taustalla on Eurooppaan tuodut japanilaiset puupiirrokset, rokokoon epäsymmetriset muodot, arts & crafts -liike sekä symbolismi. Myös keskiaikaa, etenkin keskiaikaista arkkitehtuuria ihailtiin ja sovellettiin.

Jugendin muotokieli oli rytmikkäästi aaltoilevaa ja epäsymmetristä. Nousevat ja liikkeessä olevat linjat olivat suosittuja, kulmien ja taitekohtien muotoilu tehtiin pehmeästi kaartuvaksi.

Tunnettuja jugend-ajan suunnittelijoita on muun muassa Hector Guimard, Alfred William Finch, Antoni Gaudi ja. Alfons Mucha. Suomessa tyyliä edustivat Eliel Saarinen, Selim A. Lindqvist, Lars Snock, Onni Tarjanne ja Usko Nyström. 

  

Tunnetuin Suomessa oleva jugendtyylinen rakennus on Nyströmin suunnittelema Imatran Valtionhotelli.

Lasten jakkara

Suunnitellessani jakkaraa mietin myös muita aikakausia. Jugendiin päädyin, koska mielestäni sain hyvin esille työssäni kyseisen aikakauden. 

 

 

 Jugendia kuvastaa työssäni nimenomaan sivusarjojen pinnat ja etusarjan kaareva muoto.

Otin jakkarani suunnitteluun vaikutteita jugend-ajan huonekalusuunnittelijoiden töistä. Pinnat ja kaarevuus työssäni kuvastavat jugendia.

Keskeisimmät vaikuttajat olivat Charles Rennie Mackintosh, Henry van de Velde ja Suomessa vaikuttanut Louis Sparre.

Suunnitellessani jakkaraa en halunnut tehdä liian yliampuvaa ja tuoda jugend-aikakauden tälle vuosituhannelle. Liian hienot ja modernit veistot yms. koristeet olisivat olleet mielestäni liikaa.

Työni on lapsille tarkoitettu jakkara, joten suunnitellessani piti ajatella turvallisuutta ja käytännöllisyyttä. Jalat ovat juuri tästä syystä paksut ja tukevat. 

 

 

 

  Charles Rennie Mackintoshin työssä tulee hyvin esille pinnojen käyttö. Oikean puoleisesta tuolista sainkin idean jakkarani sivusarjojen pinnoihin.

 

 

 

 

 

 

 Henry van de Velden tuolista sain idean kaarevaan etusarjaan.  

 

 

 

 

 

 

 

Louis Sparren suunnittelema tuoli.